Perjantaina 30.3. starttasimme Kristan kanssa klo 8 auton kohti Helsingin Länsiterminaalia. Matkalta haimme Saijan chihuahuan, Kallen myös matkaan. Saimme ukaasin, ettei ilman sertiä ole takaisin tulemista ;) Puntit Saijan pelottelusta täristen pääsimme kuitenkin satamaan ja eikun jonon jatkoksi auton kanssa vaan.... 10 minuuttia ennen laivan lähtöä pääsimme ajamaan laivaan, siihen luksusristelijä Vana Tallinniin, tiedättehän sen vain rikkaille ja kuuluisille tarkoitetun paatin...???? Heh. No oikeesti, kiva ja siisti laiva, tilava hyttikin saatiin missä matka sujui rattoisasti juorulehtiä lukien.

Klo 14 saavuimme aurinkoiseen ja lämpimään Tallinnaan ja suoraan laivasta ajoimme kauneushoitolaan kulmia "kilkuttamaan", eli vähän nyppimistä ja väriä karvoihin. Ripsienkin laitoin olimme tilanneet mutta ilmeisesti ripsille tarkoitettu kestoväri oli loppu. Näin me kielinerot asian tulkitsimme... Kristan ottaessa värejään kävin itse koiria ulkoiluttamassa, tankkaamassa (bensavalo syttyi kun ajoimme Helsingin päässä laivaan) ja hain SuperAlkosta tuliaisia.

Kello 15 jälkeen auto kohti Rakverea, varmistussoitto vielä Hissulle että varmasti lähdemme ajamaan oikeaan suuntaan. Tallinnan ulkopuolella pysähdyimme Maksimarkettiin hakemaan matkaevästä, kuskille pitsaa, limua, sipsejä ja valkosipulileipiä ja kartturille samaa, paitsi limu oli korvattu viinillä ;)

100 km matka Rakvereen sujui rattoisasti ja nopeasti kaikenlaista kivaa rupatellessa. Hotellikin löytyi heti, joten koirat pissalle, kamat huoneeseen ja Selveriin hakemaan kuskillekin jotain makoisampaa janojuomaa. Hetken istuimme hotellissa ennen kuin lähdimme katsastamaan paikallisia nähtävyyksiä.

Otimme nuo hurjat verikoiramme siis hihnan päähän ja lähdimme kohti Rakveren vanhaa linnoitusta. Kiipesimme kukkulalle josta näkyi alas Rakveren keskustaan. Kaiken lisäksi oli vielä ihana ilta-auringonpaiste. Pienet haukkumme aiheuttivat paljon ihastusta paikallisten pikkutyttöjen keskuudessa, jotain meiltä kovasti kyseltiin, mutta eihän me ymmärretty siitä puheesta mitään.....

Kiersimme kukkulan väistellen joka puolella olevia lasinsiruja (AAAARGHH että niitä tuossa kylässä piisasi!!!) ja suunnistimme kohti valtavan kokoista härkää (??kai se härkä oli??) joka näkyy kukkulalla Rakvereen ajettaessa.

Härkä oli kyllä valtavan kokoinen, pieni Kalle -chihu oli muurahainen sen jalkojen juuressa :o)  Sitten suuntasimmekin takaisin hotellille päin ja rupesimme suunnittelemaan ruokailemista.

Ruokapaikan löytäminen ei sitten ollutkaan mikään maailman helpoin homma. Hotellissamme olisi kyllä ollut ala carte -ravintola, mutta se oli niin täynnä että päätimme lähteä kaupungille etsimään muuta vähän arkisempaa paikkaa. Kuljimme ja kuljimme ja kuljimme mutta mitään ei tuntunut löytyvän! Kohvikkeja, eli kahviloita kyllä oli, mutta eihän ne enään siihen aikaan auki olleet. Pysäytimme pari paikallista nuorta ja kysyimme missä olisi lähin ravintola ja he ohjasivat meidät Hagari-nimiseen pitseriaan. Ja hyvän paikan meille neuvoivatkin!! Pitsa oli mielettömän hyvää, rutkasti täytteitä ja maku mahtava.. En muista suomen pitserioissa noin hyvää syöneeni. Eikä ollut hinnallakaan pilattu, alkupaloiksi valkosipulileipiä, pitsa ja iso olut yhteensä vain 8 euroa.

Jouduimme suunnilleen pyörimään täysine vatsoinemme takaisin hotellille.. Sitten alkoikin väsyttämään ja suuntasimme unten maille. Suolaisen pitsan jälkeen heti nukkumaan meneminen ei ole sitten muuten maailman paras idea! Mieletön jano pitkin yötä ja kun vielä hotellissa tuli palohälytys, niin... Palohälytys oli onneksi aiheeton, Krista ei edes ensin herännyt siihen..

Näyttelyaamu valkenikin sitten aurinkoisena ja lähdin kävelyttämään koiria. Ihanan rauhallista, juuri kukaan muu ei ollut siihen aikaan liikkeellä. Sitten olikin aamun kohokohdan vuoro! Hotelliaamiainen! Sen avulla jaksoimmekin sitten melkein iltaan asti.

Näyttelypaikalle lähdimme vähän vaille klo 10, koska chihuahuat aloittivat klo 11. Kalle oli aivan innoissaan toisista chihuista, Kallen Eestiläinen kasvattajakin tuli juttelemaan meidän kanssa ja kehui Kallen luonnetta. Siinä pikkuherrassa kyllä on egoa ;)

Ja sitten alkoikin mun ensidebyytti chihu-kehässä.

Kalle liikkui aivan mahtavasti (tuomarikin kehui) ja saatiinhan me se Saijan vaatima serti ;o) Sori Saija, et ollu tosissas kun ton sanoit, tiedetään! Ja Kallesta vielä ROP. Wau. Harmi ettei voitu jäädä loppukehiin laivan aikataulun takia.

Parin-kolmen tunnin odotuksen jälkeen pääsi sitten Hillakin kehään pyörähtämään. ERI1, Serti ja PN3. Joten ei huono, ei huono....  Kehui muuten tuomari arvostelussaan että erinomaisesti esitetty ;) Joten jos kaipaat ammattitaitoista handleria koirallesi, ota yhteyttä... Eehh heh hee. VITSI!!! Tämä serti sitten tekikin Hillasta Eestin muotovalion ja kun Venäjän serti on viime syksystä myös jemmassa, niin sitten saadaan vielä se Venäjän muotovalion titteli.

Tarkistettiin vielä että sertilaput yms ok ja sitten lähdimme ajamaan takaisin Tallinnaa päin. Matka meni jälleen nopeasti ja kerkesimme käydä ostoksilla ja Hesburgerissa syömässä(täytyyhän sitä paikallisia erikoisuuksia maistaa mitä Suomesta ei saa....). Auto laivaan ja koirat hyttiin. Ostettiin vähän naposteltavaa mukaan, sertileivoksia yms hyvää. Ja sitten mun piti käydä ostamassa Diorin hajuvesi, kun samperi menin Kristalle uhkailemaan että jos Hilla saa sertin ostan sen tuoksun :)

Hyvältä tuoksuvina palautimme Kallen Suomeen saavuttuamme Saijalle ja sitten vielä Krista kotiin ja lopulta olin itse noin klo 23 kotona. Tavaroiden purkua ja sähköpostien lukua. Ja omaan sänkyyn nukkumaan. Zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz.................................

Ja iso kiitos vielä kenneltyttö Kristalle suuresta avusta ja mahtavasta seurasta!!!!!!!!!!!!!