Muutama päivä vielä tätä vuotta jäljellä. Sairaus/flunssa/mikälie sais jo hellittää. Jääny parit agitreenitkin väliin :( Ei uskalla hengästyttää itseään, en viitti ees pitkiä lenkkejä tehdä koirien kanssa, on heti itseltä veto täysin pois. Onneksi on iso takapiha mikä pelastaa samoin vanhempien luona metsää jossa voivat juosta vapaana.
Mietin tuossa että mitä kaikkea tänä vuonna tapahtuikaan! Äkkiseltään muistuu nämä:
- Tammikuussa Eckerön kisareissu, ei hyviä tuloksia mutta kivaa oli
- Hillan eka nousunolla 2-luokasta helmikuussa
- Maaliskuussa Hilla astutettiin ja se myös valioitui Eestin ja Venäjän muotovalioksi. Käytiin siis Rakveressa hakemassa tarvittava Eestin serti. Kira aloitteli meillä hengailun ja agilityn samalla.
- Huhtikuun alussa Hilla nousi 3 -luokkaan ja sen jälkeen jäätiinkin heti tauolle.
- Toukokuussa Hilla synnytti 3 pentua. Kaikki saivat tosi ihanat kodit.
- Kesäkuussa käytiin Pärnussa Kiran kanssa näyttelyssä ja Hilla palasi kotiin äitiyslomalta juhannuksena.
- Heinäkuun lopulla startattiin ekan kerran Hiltsun kanssa 3 -luokassa ja eka sm-nollakin saatiin.
- Elokuussa lisää sm -nollia sekä tuplanollat ja se NOLLAVOITTO! Ja itse kävin rentoutumassa Kreikassa Peloponnesoksella.
- Syyskuun alussa sm -nollat kasassa.
- Lokakuussa Artun kallis lääkärireissu ja Kiran kanssa parit näytelmät.
- Marraskuussa Tartossa Kiran ja Hillan kanssa näyttelyssä. Joonaskin voitti Lohjan möllikisoissa ;) Kira starttasi virallisissa agikisoissa.
- Joulukuussa messukeskuksen ja Liettuan näyttelyssä Hillan kanssa.
Siinähän sitä ja varmaan paljon muutakin mitä ei nyt just muista... Ens vuodelle pitäis varmaan laittaa ittelleen jotain tavoitteita! Hmmm.... Hillalle 1 puuttuva Suomen serti, kiitos. Ja jos vielä jonkun muunkin maan valioks yrittäis. Ja cacibkin ois tervetullut. Ja että ei mokattais totaalisesti sm-kisoissa Varkaudessa (oon muuten varannu jo hotellihuoneenkin sieltä ;) ). Ja ehkä yks tai kaks nollavoittoa agilitystä. Hui, onneks ei koiraparka tiiä mitä sen pään menoks oon suunnitellu :o) Mut tavoitteita pitää olla, eihän tässä muuten mitään mieltä olis, kait? Ja maailma ei todellakaan kaadu jos nuo eivät toteudu, osa onkin aika kovia tavoitteita _meille_. Kiran kanssa tavotteena nousta nyt ainakin 2-luokkaan, sekin vois saada sen puuttuvan Suomen sertinsä ja toiveena että tulis terveitä pentuja ja kaikki menis hyvin siltä osin muutenkin. Se on tärkeintä. Poikien osalta ei mitään tulostavoitteita, pääasia että pysyvät terveinä (sanoin tietty kun tytötkin) ja niillä on hauskaa! Ja että sheltitkin nauttisivat näistä harrastuksistaan, mun kuvitteellisista tavoitteista huolimatta :D.
