Hämeenlinnassa kisat 4.8., edellisiltana kävin vähän juhlimassa.. Onneksi maltillisesti että pystyin ajamaan täysissä sielun ja ruumiin voimissa kisapaikalle iltapäivän puolella. Juu, olin kunnossa, ihan oikeasti, muuten en olisi rattiin hypännytkään. Päässä ei liikkunut paljon mitään, ei odotuksia, ei jännitystä, ei juuri mitään. Kuuma ilmakin vielä. Ja sitten radalle, lähdimme toisena, muuten oltais oltu ekoja lähtijöitä mutta meitä ennen meni luokkanousija. Hyvä aloitus, pikkasen pitkiä kaarroksia, siinä ja siinä keinun alastulokontakti, kepit suht nopeat (saisivat olla kyllä tuplasti nopeemmatkin...), hyvät puomin ja a:n kontaktit, hyvät putkeenviennit, ekaa kertaa mentiin sarjaeste 2 metrin välillä ja se meni hienosti, lopuksi vielä täpärä pelastus tokavikalla esteellä ja NOLLA!! Sitten katselin muutaman seuraavan koiran ja kuuntelin kauempaa tuloksia, oli yliaikanollia, hylkyjä, vitosia. Mietin että hetkonen, oommeko me edelleen johdossa. Lisää koiria, nollia alle ihanneajan, mutta ei mennyt kuitenkaan meitä kovempaa. Sitten vika koira radalle ja me edelleen johdossa. Ja niille virhe! Ei oo totta, ei oo totta, ei oo totta -pyöri vaan mielessä! Tuskaisa tulosten odottelu alkoi... Miksei ne voinu kuuluttaa niitä??? Juoksua tulostaululle, siellä näyttää lyijykynämerkintä lähtölistassa että meillä on nopein nolla, mutta pakko odottaa virallisia tuloksia. Hyörimistä, pyörimistä, sydän hakkaa. Sitten se paperi tulee sinne, ja KYLLÄ, me voitettiin!! Neljäs kisa kolmosluokassa ja nollavoitto!!! Pakko sitä tuloslistaa oli käydä ainakin kaks kertaa katsomassa. Tai kolme. No okei, taisin käydä neljästi ;o)
Sitten seuraavan radan vuoro, samantyyppistä välistävetoa, takaakiertoa, sarjaestettä. Ja toinen nolla. Sijoitus 3. ja tuplanollat sm-kisoja varten taskussa. Kiitos Hilla, olet ihana!
Sunnuntaina Lohjalla pm-kisat klo 9. Väsyttää. Taas. Hauska rata, hidas aloitus. Ja taas nolla. Seuraava rata oli hyppyrata, alku hyvä, ei ollenkaan hidas. Rytmitin kepit väärin, joten puolessavälissä keppejä takas alkuun. Putken viennissä epäonnistuin, haki väärän pään. En kyllä yrittänytkään tosissani kun oli se 5 alla. Ois pitäny treenin kannalta kuitenkin yrittää. Hylky. Loppurata kunnon menoa. Olin kuitenkin tyytyväinen.
Iltapäivällä olikin pm-joukkueradan vuoro. Muutama paha kohta joita pelkäsin etukäteen. Ja minä olin aivan poikki, ei mitään inspistä mennä juoksemaan. Mietin että jos kuitenkin joukkueen takia tsempataan. Hyvä tsemppi, hieno nollarata! Meidän seuran minijoukkue tuli kolmanneksi.
Maanantaina lähdettiinkin mökille lomailemaan. Otin kuitenkin kepit mukaan, Hilla meni ne ehkä 4 tai 5 kertaa. Että hyvähyvä. Enemmänkin ois tietty voinu treenata :/ Artun kanssa treenailin enemmän, se haki tosi hienosti eri kulmista, meni ne nopeesti, välillä juoksin itse paljon edellä ja välillä kaukana takana. Hieno mies. Joonaskin pääsi "mielenvirkistykseksi" kepittelemään. Doing doing poing, se luulee että keppien välikin pitää hypätä :) Kerran se ne suostu tekemään ja sitten äkkiä Irman jalkoihin nojaamaan että nyt rapsutukset jatkuu ja keppien treenaus loppuu. Joonas keskittyy mielummin lintuhommiin (siis uikuttamaan niiden perään rannalta) ja Irman jaloissa pyörimiseen.
No koirat ainakin kohotti kuntoaan juoksemalla ja uimalla aamusta iltaan. Nyt ne makaa harvinaisen hiljasina tossa jaloissa. Rauha maassa.
