Bloggailu jatkuu osoitteessa: http://pilvimarjan.blogspot.com/

 

Josko sitä tulisi vähän aktiivisemmaksi kirjoittajaksi samalla

Sain Tiinalta (www.lukasheltti.com) kuvahaasteen:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiossa ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Jaa ja se selitys.. Kirahan se siinä, nauttimassa lumihangesta. Aika vakiopuuhaa talvisin.

Mä en todellakaan tiedä ketkä mun blogia lukee, joten en uskalla haastaa ketään ;)

Mietin sitäkin että varmaan meiltä "koiraihmisiltä" löytyy vain ja ainoastaan koirien kuvia noista kansioistamme :D

 

Laitetaanpa samalla sitten muitakin kuulumisia.. Hilla on astutettu helmikuun alkupuolella, Merri vajaa 1,5 viikkoa myöhemmin. Vielä ei tiedä onko pentuja tulossa, mutta Hilla ainakin on käytökseltään muuttunut paljon rauhallisemmaksi, vähän ollut "pahoinvointiakin" ja on se kyllä lihonutkin. Ultraan mennään 18.3.

Kira on parhaillaan Hissun kanssa Minskissä, Valkovenäjällä näyttelyssä, ihan pikkuisen kuumeissani odottelen sieltä uutisia.

Illalla mennään Sannan ja Joen kanssa Helsinkiin, käydään syömässä ja kait me vähän esitellään Helsinkiä Joelle. Minähän kävin heidän luonaan Antwerpenissä helmikuun loppupuolella, koska halusin ehdottomasti nähdä Dieselin pitkästä aikaa. Komea poika siitä olikin kasvanut, ihana luonne ja kova poika hymyilemään mulle <3

Tehtiin viime viikonloppuna varsin mukava reissu lahden toiselle puolelle, Tartoon. Matkaseurueeseen kuuluivat minä ja mukaani handlattavaksi annetut sheltit Aada (Est&Rus Mva Black Shepard´s Agracadabra) ja Minni (Homeponds Leonora), Pia ja snautseripoika Oiva (JV -07, Blr&Lv Mva Mihan Hellekesänheila), sekä Eerika ja kasvattini Miina (Pilvimarjan Iwana Kiwa).

Perjantaiaamuna varhaisella Pian kanssa startattiin Nummelasta kohti Vantaata hakemaan Eerikaa ja Miinaa kyytiin. Tallinnassa olimme puolen päivän jälkeen ja lähtö kohti Tartoa saattoi alkaa. Iltapäivällä parin pysähdyksen jälkeen olimme räntäisessä Tartossa perillä ja kävimme heti kaupungilla syömässä ja kaupoissa. Siitä hotellille ja ilta kuluikin koiria laitellessa ja ulkoillessa.

Lauantaiaamu valkeni ja eikun kohti näyttelypaikkaa. Shelttien kehä olikin heti puoli kymmenen maissa. 8 shelttiä kaikenkaikkiaan, 2 urosta, loput narttuja. Miina pääsi sitten meidän seurueesta ensimmäisenä kehään. Pikkasen siinä jännitin kun oli toinenkin junnunarttu kisaamassa.. Tämä toinen junnunarttu sai EH:n ja sitten tuli Miinan vuoro.. Mietin että ei ole kovin lepsu tuomarisetä. Mutta hyvin meni! Junnuserti napsahti sekä VSP-junnu!

Seuraavana oli ihanainen Aada -mummeli vetskuluokassa. Rop-veteraanihan siitä tuli ja sitä myöden myös Eestin Veteraanivalio. Wau. Koiran vaihto pikaisesti ja Minnin kanssa kehään. Avoimen luokan narttuja oli 3 kpl, kaikille ERI:t (ihan ansaitusti, kivan näköisiä koiria kaikki). Tuomari päätti sitten laittaa Minnin luokkansa ykköseksi ja kun sertiä tarjottiin niin en kieltäytynyt ;) Tuli parhaan nartun valinnan vuoro, ja meidän piti saada kaikki kolme kehään samaan aikaan. Eikun Piaa hätyyttelemään kehään Aadaa handlaamaan. Minni otti sitten PN1 -tilan ja Aada PN3:sen. Tästä jatkettiin sitten ROPin ja VSP:n valintaan ja taas pääsi Minni ykköseksi, eli loppukehiä tiedossa!

Puolenpäivän aikaan sitten jännäämään snautserikehän laidalle miten Oivan käy.. Vallan hienosti menikin, Oivasta ROP ja serti ja sitä myöden uusi valiotitteli Est Mva (tai EE Mva se nykyään kyllä on..). Lisää loppukehiin menijöitä.. Saatiin siis kaikille koirille jotain, ja vähän enemmänkin..

Päätettiin että jäädään loppukehiin, koska laivakin lähtee vasta klo 21 takaisin Suomeen. Kävimme kaupungilla syömässä siankorvia, valkosipulileipiä (NAM!) kanaa yms.

BIS-veteraanikehään siis Aadan kanssa. Vetskuja oli reilusti yli 10 kpl, tosi terhakoita "vanhuksia" oli lähes kaikki. Mietin että kyllä ollaan kovassa joukossa. Tuomarina oli tanskalainen Carsten Birk. Tutki Aadaa kovin tarkasti, pään muodon, korvien asennon, koko kropan.. Aada kirmasi kuin pikkupentu, lentävin askelin, selvästi ison kehän koira ;) Sitten alkoi uloskättely. Ja täh, tuomari kävelee meidän ohi!!?! Siis mitä, ollaan neljän parhaan joukossa.. Sitten kuulutetaan nelossija, kolmossija.. Kaksi koiraa jäljellä ja kaiuttimista kuuluu että BIS1-veteraan on shetlandi lambakoer Soomesta, Black Shepard´s Agracadabra! Mieletön onnentunne kun juostiin ykköspaikalle! Hieno Aada. 15 kg koiranruokaa, isoiso pokaali ja ruusuke.

1-ryhmän koirien aika. Minni esiintyy oikein mallikkaasti (huom, koiran edellisestä näyttelystä on noin 2 vuotta!). Ja taas jatkoon. Mietin että hitto, miten saadaan 2 kpl 15 kg:n ruokasäkkejä enää ahdettua autoon.. Nelossijalle pääsi saksanpaimenkoira ja Minni kuulutettiin hienosti RYP-3 paikalle. Kyllä oli meidän porukan päivä tuolloin!

Oivalla oli 2-ryhmä aika läpijuoksu. Siellä oli tuhottoman paljon koiria ja kyllähän ne isot molossit noissa jyrää.. Tai sitten pitää olla joku terhakka pikkukoira.

Vaikka omia koiria ei ollutkaan mulla matkassa niin kyllä tuollainen menestys silti tuntuu aivan uskomattoman upealta!! Ja tottakai oman kasvatin pärjääminen on jotain aivan upeaa.

Olin varmasti yhtä hymyä loppupäivän. Ja tuntui tosi kivalta soittaa Suomeen omistajille tuloksia. Ensin sertiuutiset ja sitten vielä isojen kehien uutiset.

Meidän 4 koiran tulokset: 2 x ROP, 1 x ROP-Vet, 1 x VSP-junnu, 2 x serti, 1 x junnuserti, 1 x "vetskuserti", 1 x BIS1-vetsku ja 1 x RYP-3.

5.10. kisasin Hillan ja Neten kanssa Purinalla. Molemmille tulos HYL. Hillan kanssa rata oli täys katastrofi! Koira oli jotenkin ihan pihalla... Kiersi esteitä, jäi haistelemaan maata jne. Ei tajuu.. Nette meni kyllä ihan ok, haki vaan yhden väärän hypyn kun olin lähes näkymättömän hetken kohti väärää estettä! Ja loikkas puomin alastulokontaktin ja jätti vikan keppivälin pujottelematta. Hmm. Mutta muutamia oikein hyviä kohtia radalla oli. Linkissä video, Krista kuvasi: http://picasaweb.google.com/funnytricks/Agilityratoja#5253966363280927826

11.10. Olin sitten oikein reipas ja tein 12,5 tunnin kisareissun Turkuun. Juoksin 6 rataa, tuloksina Hillalle yliaikanolla (mitäs jäin ihmettelemään pari kertaa että mihin rata jatkuu...), 5 (työnsin kepeiltä liian aikasin pois ARGH) ja nolla! Nollarata oli ihan jees vaikka siinäkin jäin ihmettelemään yhessä kohtaa. Krista taas videoi: http://picasaweb.google.com/funnytricks/ATT11102008#5256536607098126834

Neten kanssa 2 x HYL ja 1 nolla. Nollarata ihan jees, kaarrokset vaan turhan pitkiä parissa kohtaa ja puomin ja A:n kontaktit hitaahkot: http://picasaweb.google.com/funnytricks/ATT11102008#5256358692545977730

Päivän viimeinen ja se kuudes rata lähti ihan nätisti liikkeelle kunnes kohdassa jossa putki oli puomin alla, Nette valitsi sen puomin vaikka putkeen olisi pitänyt mennä. Kristan kanssa analysoitiin kovasti ja Krista oli sitä mieltä että sen olisi kyllä pitänyt mennä tuollaisessa kohdassa putkeen, mutta oli kait lukinnut puomin niin ettei mitään ollut tehtävissä. Ja muutenkin tuo kohta oli sellainen ettei sitä Netellä oikein muuten olisi voinut/kerennyt ohjaamaankaan. Ja EHKÄ mä olin ihanihan pikkasen liikaa kohti puomia?? http://picasaweb.google.com/funnytricks/ATT11102008#5256547358409279202

Olin mä kyllä niin väsynytkin että sen hylyn jälkeen olin niin voimaton etten jaksanut loppurataa oikein tsempatakaan... Vaikka AINA pitäisi ;) Aja itte 1,5 tuntia ensin kisapaikalle ja juokse 6 rataa,hehe.

Kira oli Hissun mukana Liettuassa KV-näyttelyssä, hienosti meni. Kira on nyt Ltu Mva ja sai Cacibin :o)

Mistähän alottaisi.. No jos vaikka siitä että Hillasta tuli tänään SUOMEN MUOTOVALIO, samalla myös ROP :)))) Salossa siis näyttely tänään, tuomarina Pirjo Aaltonen. Itse en päässyt (tai halunnut) lähteä koska halusin ehdottomasti nähdä agilityn mm-kisojen finaaliradat.

Aivan mahtavan upea ihana Pia lupautui lähtemään Hillan kanssa näyttelyyn, koska hänellä oli jo vieroitusoireita kun ei ollut pariin kuukauteen näyttelyihin päässyt ;) Sanat eivät riitä kertomaan kuinka kiitollinen olen Pialle... Muuten Hilla olisi jäänyt kotiin ja se odotettu serti mennyt muualle!

Ja palatakseni agilityyn ja niihin mm-kisoihin niin olipahan mahtavaa seurata 3 päivää maailman parhaiden koirakoiden suorituksia. Oli monia monia upeita ratoja ja sitten toki niitä vähemmän upeitakin.. Mutta se on lajin luonne, mitä vaan voi käydä. Suurin osa mokistahan oli ohjaajien syytä, sitä mietti siellä penkillä että "miten toi nyt noin tyhmästi teki...". Siis mähän en koskaan ohjaa tyhmästi, en ;) Nimimerkillä viime sunnuntaina puhdas rata alla ja toka vikalla esteellä hylky...

Mutta tunnelma jäähallissa oli upea, voin kuvitella miten hienolta tuntuu juosta siellä rataa ihmisten kannustaessa ja taputtaessa... Voi kun minäkin joskus... ;)